Hänettelyä ja heitittelyä

Kuukauden päästä palataan töihin. Tuleekohan sitä
edelleen ilmoitettuja työkaverille:

- Isi lähtee nyt potalle.

Sitten kävelee vähän matkaa, pysähtyy ja naurahtaa:

- Ei kun tarkoitin pöntölle.

Ja vasta potalla, tai siis pöntöllä, sitä tajuaa houruavansa
kuten kotona lapsille. Maija Länsimäki Hesarin Kieli-ikkunassa (2.12.2007)
kertoo mm. hänettelystä ("mistähän päin hän on kotoisin?")
tai sosiaalisen hierarkian mukaista muotoa
("opettaja on hyvä ja antaa anteeksi.").
Huvittavana esimerkkinä poistuneista muodoista
on heitittely jostain agraariajoilta: "Ollaanko he ylioppilas?"
jossa ikäänkuin "teititellään 3. persoonassa".

K ihastui avec-karkkeihin nimppareillaan. Niitä etsittiin monta päivää
viimeisen karkin kadottua kaapista. Uutena leikkinä on
räpsyttää valoja (siellä missä yltää) ja erityisesti kiivetä
vessassa lavuaarin reunalle avaamaan ja sulkemaan hanaa.
Himppa ärsyttävää isästä.

Viikolla kerrottiin ruokatuotantoeläinten kärsimyksistä
eri tiloilla Suomessa. Vaaditaako lisää valvontaa, jotta ongelmatilat
saadaan kiinni ja vastuuseen? Hesarissa (29.11.2007) oli mainio
yleisönosastonkirjoitus "Piittaamattomuus johtaa valvonnan lisäämiseen."
Yleinen yksilöllinen moraali on löysentynyt, mutta yhteiskunnan
tulee toimia. Löysyys vaatii enemmän valvontaa, jotta toimii varmasti.
Mutta aina on niitä, jotka toimivat löysimpiäkin sääntöjä kiertäen.

Voihan räkä

S on ottanut kuumeilustaan kaiken irti.
Pari päivää katsottu aamusta iltaan kaikki videot läpi.
Niitä ei ole sittenkään kovin paljoa, koska joitakin
katsottiin jo toista kertaa. Tällä erää vuorossa violetti
nalle puh.

Uppo-Nalle-kerhosta tuli maksukehoitus.
Kutsuttuamme ystävämme mukaan saimme
"salaisuus-salaisuus-laatikon", joka paketoitiin
tulevaksi joululahjaksi. Lieneekö 5,90 euron lasku
ollut laatikon sisälle laitettu vai pudonnut vai oikeasti
meiltä unohtunut. Soitin asiakaspalveluun ja kävimme
läpi tilannetta. Heidän puoliahan ei tee virheitä.
Ja kun jankkasin, että en minäkään asiakkaana tee
virheitä, langan (ei-langan) päästä tuli väliin ehdotus,
että hän voi poistaa 5 euron maksukehoituksen.
Niin, aloin itsekin innostua jankkaamiseen, etten muistanutkaan
että sitähän minä juuri halusinkin. Puhelu päättyi
tämän jälkeen nopeasti hyvän päivän toivotuksiin.

S ei osaa niistää nenää. Väliin alkaan kuulua yöllä raivostuttavaa
valuvan rään imemistä nenään. Hesari (päivämäärä jäänyt
kirjaamatta, D-osan terveysosiossa) kysyy otsikolla "Voi räkä!
Se kiusaa yötä päivää" 10 kysymystä korvaklinikan osastonylilääkäri
Maija Hyvöseltä.

Kysymys 1, miksi nenästä erittyy räkää? Nenässä on limakalvot
samoin kuin suussa ja nielussa. Nimenmukaisesti limakalvo erittää limaa.
Tarkoitus on, että ilman epäpuhtaudet jäävät kiinni limakalvon limaan.
Lima on siis terveydelle tarpeellinen aine, jota erittyy enemmän
infektion aikana. Runsas räkä on elimistön puolustuksen sivutuote.

Kysymys 8, saako räkää syödä? Räkä ei ole vaarallista, mutta omasta
räästä tarttuu viruksia ja bakteereja sormiin, jotka leviävät muualle.
Siksi pitää opettaa, että räkää ei saa syödä. Etenkään muiden räkää
ei kannata syödä. Nam.

Kysymys 10, Miten paljon räkää voi olla? Nenässä ja nenän
sivuonteloissa voi olla yhtä aikaa kahvikupillinen limaa. Suurimpaan
eli poskionteloon voi mahtua 30 ml.

K kävi aamulla 1,5 v mittauksissa ja varattiin kahden viikon päähän
lääkäriaika. Perjantaina K:n ensimmäinen hammaskäynti. Katsotaan
joudutaanko vielä S:ää käyttämään lääkärissä. Tropeilla kuume laskee
päiväksi ja "kuumetta ei huomaa ulospäin". Kotiin tullessa ja ruokapöydässä
tulee väsy ja alkaa raivostuttava ulina. Mutta oli kyllä itsellä aika
kurja olo syksyllä keuhkokuumeen aikana -- pitää nyt vain ymmärtää ja jaksaa.

Ensimmäiset joulupaketit siis jo paketoitu. Luntakin on taas tullut
maahan. Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap...

Vaihteeksi sairastelua

S nukkui huononlaisesti viime yönä.
Lounaan aluksi juoksimme yhteen, silmäkulmaan
naarmu ja syöminen jäi siihen. Sitten vielä siskon
nimipäivän kunniaksi kasa kirjainkeksejä. Iltapäivä
ja ilta oli kituuttamista. Sitten kun kuume mitattiin,
niin sitä oli jo 39,3. Tsemppiä!

Tavalliseen päivään mahtuu aina muutama
uhmaikäisen huuto. Viikolla isot tytöt menivät
isoon liukumäkeen. Kun oma-avusteinen kiipeily
ei onnistunut, eikä isä auttanut, huudettiin puoli
tuntia puistossa. Puolapuille kiivetään muutama askel
ylöspäin, mutta alas ei osata tulla. Ajan kanssa.
Tänään rukkaset olivat hiekkaiset ja kun sitten avustin
toisen poisottamisessa, oli se sitten liikaa. Itse, itse, itse.

K oli tänään nimipäiväsankari ja hyvällä tuulella vaikka
nuha on vaivannut. Sanoja tulee silloin tällöin, varsinkin
jos haluaa kuulla, että ne tarkoittavat "kakkaa", "kukkaa",
"jukkaa", tai jopa "kurkkua".

Viimeisen viikon aikana oli peräti kolme omaa illanistujaista,
joten vähän väliä on joutunut vastaamaan, kuinka syksy on
mennyt. Kiitos kysymystä. Alkuun oli vähän turhan paljon
rästitöitä ja sitten tuli nuo sairastelut. Keuhkokuume imi voimat
pitkäksi aikaa. Mutta hauskaahan tämä nyt terveenä on ollut.
Viikon päästä on parin päivän työkomennus ja valmistelut kesken,
joten kattoo ny.

Suurin ongelma on ollut edelleen tuo ruoanlaitto. Olen
valitellut sitä, ettei marjakiisselistä saa kolmella kerralla hyvää
saati lainkaan samanlaista, kun joka paikassa on eri ohjeet.
Miksei normaalissa keittokirjassa kerrota, mikä on oleellista.
Ehkä tumpelon keittokirjassa näin mainittaisiin. Mutta kun
lauantaina otin selkoa, miten 7-luokan kirjassa neuvotaan keittämään
munia (sekin on vaikeaa!), niin löysin myös kiisselikohdasta lisätehtävän:

"Selvitä kokeellisesti, miten liika keittäminen ja voimakas sekoittaminen
vaikuttavat kiisselin rakenteeseen. a) Sekoita kattilassa 4 dl kylmää vettä
ja 2 rkl perunajauhoja. Kuumenna sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa.
b) Valmista kiisseli kuten edellä, mutta jatka sekoittamista ja
keittämistä 3 minuuttia." (Kotitalous 7. WSOY)

Kirjan ohjeessa käsketään perunajauhot kylmään veteen.
Vaimo sanoi, että silloin pitää olla tarkkana, että hämmentää koko
ajan tuohon kiehahtamiseen asti. Ja toisissa illanistujaisissa vanhemmat
rouvat sanoivat, että marjojen lisäämisen jälkeen ei saa kuin pulpahtaa,
eikä keittää enempää. Okei, neljännellä kerralla luulen nyt saaneeni hyvää
kiisseliä. Laitoin mehua ja sokeria kiehumaan, sitten kun kiehui, niin
nostin pois liedeltä, valutin kylmän suuruksen ohuena nauhana ja hyvin
sekoittaen mukaan, sitten hetkeksi liedelle, pulpahdus, pakastemarjat,
joita taisin vähän vielä sekoittaa ja sitten lopuksi tarjoilukulhoon.
Onnistuuko tuolla?

Talven ensimmäinen lumiukko tehty

Käytiin aamulla ottamassa K:lle ensimmäinen influenssarokote.
Suoja noin 80% ja vähentää kolmanneksen jälkitautina tulevaa
korvatulehdusta. S on yli kolme vuotta, joten tilattiin resepti,
jolla saa apteekista 2 x n. 10 eurolla rokotteet. S väitti kovasti
aamulla, ettei häntä rokoteta "koskaan" (tai vaihtoehtoisesti
"ei ikinä"), mutta vaikutti kovin kiinnostuneelta, kun K:a pistettiin.

K yltää nyt varpaillaan keittiön pöydille pudottamaan kaikkea
mielenkiintoista. Eilen putosi S:n voideltu leipä, josta sitten
lattialla alettiin nuolemaan margariinia. Työtasolla on mielenkiintoisten
lisäksi myös vähän vaarallisempia putoavia esineitä, mistä pitää
olla nyt vähän varuillaan.

Toinen kiinnostuksen kohde on vessan lavuaari, jonne K yltää
nyt kun nousee (Ikean parin euron) jakkaralle. Hanaa ei saa vielä
auki. Pitää pitää vessan ja kylppärin ovet kiinni. Vielä ei yllä
oven kahvoihin eikä valokatkaisimiin.

Muutenkin K alkaa olla itsenäisempi. Isosiskon esimerkin mukaan
vetoketjuja pitää päästä itse rämppäämään, voita voitelemaan leivälle.
Puistossa oltiin S:lle (1 v 7kk?) vähän vihoissaan, kun tuli eteen.
Kyllä on siskon opit menneet perille.

K on tarkka myös pukeutumisen suhteen. Pitää olla punaiset popot,
jotka oli kyllä myös Selman suosikit aikoinaan, ja eilen serkuille lähtiessä
ei kelvannut punainen myssy vaan itse poimittiin eteisen hyllyköstä
valkoinen myssy.

Ihanaa on nukahtaa K:n kanssa päiväunille. Silloin kun nukahtaa
suht' vaivattomasti. Sitten katsella, haistella ja kuunnella tuhinaa.
Iltaisin nukkumaanmenokin on "edistynyt": kelpaan nukuttajaksi
nyt siinä missä äitikin. Taitaa olla sellaisia kausia, jotka menee ja tulee.

S:llä on nyt kaksiosainen tarrataulu, jonka vasen puoli täyttyy kovaa
vauhtia itsepukeutumisesta, mutta oikea puoli on saanut vasta muutaman
tarran itsesyömisestä. Yöpaitakin lähtee jo aika hyvin, kun otetaan
ensin toinen hiha pois, sitten toinen ja lopulta pää. T-paidan poisriisumisessa
on kuulemma eroja: testattiin kerran ja minä riisun tosiaankin aivan
eri tavalla kuin vaimo. Mutta ei tuolla tarrataululla sinänsä näytä olevan
mitään kannustavaa merkitystä. Uhkailu, kiristys ja katteettomat lupaukset
toimivat yhtä huonosti kuin tarrataulu.

Jyrki Sukula voisi kerätä lasten herkkusuosikit: hernekeittoa
herneillä. Tänään meni S:lle vain muutama pala pinaattilettuja, joissa pitäisi
olla tuplasti herkkuja -- sekä pinaattia että lettuja. Pitää varmaan seuraavaksi
tehdä lihapullia jauhelihakastikkeella.

Iltapalalla kysyin S:ltä, mitä tilaa. Mehukeiton lisäksi piti olla
leipää vihreästä pussista, voita, juustoa ja kurkkua. Kun tein sen valmiiksi,
S tuli pöytää ja alkoi huutaa taas, kun ei itse ollut päässyt voitelemaan leipää:

- Ei isä ymmärrä.

Keiju lienee ihan terveellistä. Ja muutenkin tyttöjen ruokavalio lienee
kaikkiaan kuitenkin paljon terveellisempi kuin itsellä, kun aletaan kaikki
ynnäämään yhteen.

Mummolan viikolla tehtiin marraskuun alussa ensimmäiset
kunnon lumiukot porkkananenillä. Lumiraja kulki Jyväskylän
koillispuolella. K tykkäsi lähinnä pulkka-ajelusta; paksuissa
tamineissa on hankala kävellä.

Salaa karkkilaatikolla

Eilen käytiin Meilahdessa röntgenissä ja tänä
aamuna oli valokuvaus puiston päiväkodissa.
Aivan enkeleitä. Ehkä täällä kotona saa tiuskia
ja syöttää -- kyllä ne sitten muualla osaavat olla
vieraskoreita ja oma-aloitteisia.

Valokuvaajiakin on monenlaisia. Muistan vain
ne muutamat koulukuvaajat, jotka yrittivät murjaista
jonkun muikun ryhmäkuvan hetkellä ja tietenkin
hääkuvaajan sekä viimevuotisen lasten kuvaajan.
Mutta nyt oli aivan pro. Olimme aamun ensimmäisiä
kuvattavia. Lasten kanssa hän oli ehdoton lällyttelijä --
pelehti "piilottelevan pupun" (Pikku Kakkosen Veeralla oli sellainen kesällä)
kanssa sen verran ja vain juuri sen verran, mitä tarvitsi saadakseen hyvät
kuvat. Kuvaaja ei turhaan keskustellut huoltajan kanssa
vaan keskittyi olennaiseen, kun liukuhihnatyöstä oli kyse.
Nyt vain odotellaan, näyttääkö K ja S otetuissa kuvissa
oikeannäköisiltä. Joskus näkee otoksia, joissa heitä ei tunnista.

K heräsi tänään vasta puoli seitsemän maissa eli
"normaaliin" aikaan. Viisi päivää siinä meni, että
mentiin nukkumaan talviaikaa, mutta herättiin
kesäajassa viideltä. Nyt aamukin meni kivasti ja
käytiin vaivattomasti päiväunille. Kiva.

Ollaan K:n kanssa loikoiltu yhdessä S:n sängyllä,
kun on itsestäkin kiva oikaista hetkeksi. Kun palaan
lastenhuoneesta, S istuu yleensä tv-tuolissaan malttamattomana,
että pääsisi katsomaan videoita (Rasmus Nalle taitaa
olla suosikki). Vaan nyt ei näkynyt missään. Vasta keittiöön
tullessa alkoi kuulua ääniä. S kiipeili pöydän takatuoleilta
hieman hiljaisen näköisenä - juuri sellainen ilme, joka pääsee
naamalle, kun "palaa rikospaikalla". Videoita laitettaessa S sanoikin
löytäneensä karkkirasian ruokapöydän vierestä kaapin päältä.
Mikä vainu! Vastahan sen aamulla sinne piilotin, kun sitä
ei tarvittukaan valokuvauksen yhteydessä. Nyt kun vilkaisin,
niin laatikko oli syöty tyhjäksi. Kyllä oli tainnut maistua.