Aku postinkantajana

Barks-sarja Aku postinkantajana oli mukana
ensimmäisessä omassa Akun parhaat -sarjan kirjassani.
Nyt olemme lukeneet sitä S:n kanssa Akun
juhlakirjasta Maailman hauskin kuvasarjalehti.
Siitä, kuinka posteljooni Akun ensimmäinen pikakirje
"katoaa" lumimyrskyssä, Aku tulee katumapäälle
ja lähtee pelastamaan kirjettä, kunnes kaikkensa antaneena
ilmoittaa Iinekselle kadonneesta kirjeestä ja pääsee
lämmittelemään sähköuuniin.

Tiistain askarteluhetkessä teimme S:n kanssa kilpikonnan:
leikattiin pohjalevy, liimattiin kertakäyttölautasesta
kilpi, johon vielä liimattiin silkkipaperista paloja.
S täydensi kilpikonnan piirtämällä sille silmät,
nenän ja suun. Kääntöpuolelle S kirjoitti omalla
(unaarisella tukkimiehen kirjanpidolla) onnittelutervehdyksen
ukille. Etsittiin pahvikirje (Suuri käsityölehti),
liimattiin pieniä valkoisia tarroja vanhojen osoitetietojen
päälle, lisättiin muutama tuore valokuva mukaan ja
kirjoitettiin osoitteet. Vain postimerkki puuttui, kun niitä
ei ollut enää jäljellä.

Keskiviikkona lähdettiin iltapäivällä viemään kirjettä postiin.
Oli jo aivan syksyinen päivä: väliin sadetta, väliin aurinkoista
ja ennen kaikkea tuulista. Äiti tuli rapuissa vastaan ja huomasi
kirjeen. Sitten muistan heittäneeni kirjeen rattaiden alle.
Puolimatkassa vilkaisin rattaiden alle ja kirjettä ei ollut enää missään.

Kadonnut. Noin vain. Kuin tuhka tuuleen. Kuin kirje tuuleen.
Ehkäpä näin. Tai sitten se oli pudonnut jo pihaan. Tai ufot vieneet.

Viime keväänä oli kadonnut sieltä rattaiden alta hyttysverkko
mystisesti. Tai oma selkäreppuni, joka katosi salaperäisesti
lähijunassa Hampurissa juhannusaamuna 1995. Suomalaisrempseän
juhannusvieton jälkeen olin aamuanivarhain paluumatkalla nukahtanut
junaan ja reppu oli kadonnut. Viety. Varastettu. Viattomalta
humalaiselta.

Vaan nyt olin aivan selvin päin ja täysissä hoitovapaalaisen sielunvoimissa.
Kävelimme samaa reittiä heti takaisin ja vilkuilin maahan ja pusikkoihin.
Ei näkynyt. Se oli varmaan jäänyt vaunuvarastoon. Ei. Ei missään. Ei edes
kotirappukäytävässä, jossa se oli todistettavasti ollut.

Kadonnut. Försvunnit. Disappeared. Gekadonnut.

Tästä tuli ikimuistoinen synttärikirje. Etenkin vielä, jos se tavalla
tai toisella löytää perille asti ilman postimerkkejä tai sitten jonkun
armeliaan enkelin itse liimaamilla merkeillä. Vai toimittavatko
sudenpennut sen perille?

"Avohakkuu antaa parhaiten puuta, turha tutkiakaan mitään muuta."

Sama 90-luvun alun rallatus pätee varmasti tänään lastenhuoneessakin:
kaikki kumoon kerralla ja sitten leikkimään.

Haaraniitit jostain lapsuudesta

S ja äiti olivat askarrelleet Hannibal-koiraa, mutta
löytyi vain yksi haaraniitti. Haaraniitti?!? Niinpä
tietenkin - se sellainen, jossa toisessa päässä nuppi
ja toisessa kaksi taivutettavaa osaa ja jota käytetään
mm. paperisten kellonviisarien kiinnittämiseen kellotauluun.
Enpä muistanutkaan, että sellaisiakin on olemassa.
Ostimme illalla niitä Tiimarista kaksi rasiaa.

Aamulla nautimme vohveleita puiston aamussa.
Vähän tetsaamista se oli. Kotiin tultua S kiemurteli
syömisestä leikkimisen verukkeella, enkä alkanut
pelleilemään vaan S jäi taas ilman ruokaa.
Ei näyttänyt menoa haittaavaan; halutessaan pärjää
aika vähällä ruoalla päivässä.

K:n mennessä päiväunille äidin vaatepino kaatui
makkarin tuolilta. Aloin sättiä epämääräisen pinon
kerääjää. Aina se jättää vaatteensa hujan hajan --
näinkö se kolminolo alkaa muokata isää äidiksi?!

S halusi päästä taas muoviammeeseen illalla.
Se on toki mukavaa, mutta ei aina jaksaisi läträillä
ja täyttää puhallettavaa ammetta, jossa S:lla on
sääntöjä (saa pitää hauskaa; ei saa kaataa vettä
K:n päälle, ei saa kaataa vettä ammeen ulkopuolelle).
S näytti jo päättäneen, että lähtee ammeeseen.
Kysyin, onko S kysynyt äidiltä.

- Äiti on epämieltä.

Eli äiti ei myöskään ollut oikein mitään mieltä.
Amme täytettiin.

Etsintäkuulutettu löytynyt -- 10 000 euron palkkio vaihtui VV:hen

Tiistaina kadonneesta legopoliisiukkelista tehty katoamisilmoitus
(WANTED -- 10000 e) tuotti tulosta torstaina iltapäivällä.
S löysi ukkelin juuri K:n mentyä päiväunille.
Ukkeli oli ollut pari päivää kadoksissa ja nyt se
löytyi S:n mummolta saamasta repusta.

S juoksi keittiöön, piti kättään piilossa:

- Täällä on yllätys!

- No, mikä?

Voi sitä ilon ilmettä naamalla: poliisiukkeli.
Isi kävi ottamassa pari päivää seinällä olleen
katoamisilmoituksen ja sen päälle vedettiin
henkselit: "löytyi repusta". Kymmenen tonnin
palkinto hurahti samantien VV-jätskiin.

Kiukku pussiin puhalla

Tänä aamuna piti ottaa kiukkupussi käyttöön.
Sillä sai parikin kertaan päivän aikana tilanteen
selvitettyä parempaan suuntaan. Kaiken lisäksi
joku vihreä ilmapallo on hajonnut ja S ulisee sitä
vähän väliä. Ehdotin, että näkisi unta sinisestä pallosta.

Masennusta pukkaa jo päälle. Ei enää tunnista viikonpäiviä
toisistaan, kaikki päivät samanlaista. Aamulla jäätiin puistoon
vielä "yliajalle", jolloin paikalla oli enää pari mummoa lastenlastensa
kanssa. Toinen kutsui K:ta sisäpihalla sählyä pelaavaksi pojaksi,
toinen mummo heti perään varoitti omaansa liukumäkeä laskevasta
pojasta eli S:stä. En viitsinyt puhua kummallekaan yhtään mitään,
vaan katsoin tiukasti varpaisiini. (Mikä erottaa suomalaisen
introvertin ja ekstrovertin? Ekstrovertti katsoo kaverin varpaisiin,
introvertti omiinsa.) Tänään päivällä yritin säästää juotavissa
jugurteissa ja huijaisin K:ta täyttämällä vanhan purkin litrajugurtilla.
Kaaressa lensi syöttötuolin taakse seinään. Onneksi ei verhoille -- päästiin
sentään helpolla.

Puistossa on tiistaiaamuisin askartelua, keskiviikkoisin lauluhetki,
torstaisin jotain urheilullista ja perjantaina vohvelikioski. Sitten on tuo
toimintakeskus, jossa olisi tarjolla avointa päiväkotia ma, ti ja to.
Jumppa alkaa parin viikon päästä maanantaina. Muskaria pitäisi vielä
jostain etsiä. Ehkä siinä alkaa viikonpäivätkin selvitä.

Jätin S:n tänään ilman lounasta, kun ei alkanut lusikoimaan itse.
K syö ihan kivasti, mitä syö. Äiti kantoi iltaruokailulla legoukkeleita
pöytään ja se toimi hyvin. Nakkisoppaa tuli tehtyä muutama litra, joka on siis parin päivän
safkat ja vähän pakkaseen. Huomenna sitten varmalle soselinjalle.

Kiisselin valmistuksesta

Jaksaisiko tuollaista tumpelon keittokirjaa hankkia?
Kiisselin valmistuksessakin pitäisi olla tummennettuna teksti,
että perunajauhosuurus pitää kaataa varovasti eikä
sen tai marjojen lisäämisen jälkeen kannata sotkea
kiisseliä, jottei siitä tulisi liisteriä. Eipä aikanaan
tullut mieleen, että perunamuusia ei voi tehdä
jäähtyneistä perunoista - tuskin sitäkään on missään
keittokirjassa. Ja sunnuntain ruoka pelastui sillä,
että I kertoi, että lohifileet pannulla voi kääntää eikä
niitä tarvitse yrittää kypsyttää läpi vain nahkapuolelta.

Opiskelija-aikana luin ohjeista, miten täytekakkupohja
tehdään. Ihmettelin uuniin laittaessa, että onpa löysää.
Sitten huomasin, että jauhot olivat unohtuneet pöydälle.
Lisäsin ne jälkikäteen ja kakusta tuli oiva frisbee. Kun
soitin apua emäntäni mieheltä, tämä sanoi, että onnistut
parhaiten, kun menet kauppaan ja ostat valmiin pohjan.
Se on todellakin toiminut.

K söi taas illalla itse kokonaisen valmisruuan spagettia
ja lihapullia. S vaivoin kananugetit. Käytiin vielä naapurirapussa
leikkimässä. S keksi ja keksi lisäleikkejä ja lopulta
legoprinsessalinna jäi kesken huutojen kera. Vartti huudettiin
vielä sängyssä ja valiteltiin jalkoja. Sitten kaikki loppui kuin
seinään kun sai yhden Puuha-Pete-pastillin. Ihmeellinen on
tuo PP-voima?!

Helteet taitavat pian loppua. Viime yön ukkosesta ja salamoinnista
en ollut tiennyt mitään. Pitkästi aikaa nukutti hyvin. K:kin nukkui
aika hyvin.

Kolahtavatko puujalkavitsit vai vedätetäänkö taas isiä?

S kertoo olevansa iso tyttö, varsinkin kun nyt on täyttänyt 3 vuotta.
Olen tentannut siltä, miksi se käyttää *pikku*housuja vaikka on iso.
Eilen siitä tuli sitten parku ja suru - mistäs isä nyt löytäisi isothousut?!
Pienen huudon jälkeen pikkarit sopivat päälle, mutta isi oli taas hetken
lirissä huonon puujalan takia.

Nyt ajattelen, että S on vain niin taitava vedättämään
isiä, ja siihen ei kyllä tarvita paljoa. Töissä pyydettiin lähettämään
poissaololomake esimiehelle, jos ei pääse viikkopalaveriin -- meni yli
puoli päivää ennenkuin tajusin aprillipäivän pilan. Kastruaattien
taas perinteisesti piti tuoda kaudenavausjuhliin pullo vaakunaa.
Kaikki vetivät esiin 4 sentin pikkupullot -- olin jo soittamassa kaverit
läpi isojen pullojen toivossa, kun nilviäiset naureskellen ottivat isot
pullot esiin repuista. Kyllä. S on vain niin taitava ja uskottava.

Näyttää nuo puujalatkin vain kolahtavan omaan nilkkaan.
Pitää varmaan rypistää lisää otsaa?!

Maanantaina syötiin viikonlopun tähteitä. K piti lohesta.
Tänään tiistaina keitettiin kesäkeittoa perunasta, porkkanasta,
kukkakaalista ja pakasteherneistä -- nälkä on hyvä ruokahalun
lisääjä.

Minulla on tekemistä, hae sinä

Perjantaina lasagne ei maistunut S:lle. Pikkusisko K taas popsi jälleen itse,
kun saa haarukoida itse. Nukuttiin päiväuniakin mukavasti ja kävin iltapäivällä töissä.

Alkuviikosta päätin näyttää kaapin paikan S:lle, kun
huuteli potan perään.

- Käypä itse hakemassa.

- En kun sinä.

- Isillä on tekemistä täällä, mene vaan hakemaan.

Pienen ajan jälkeen S kävi potan. Tämähän on helppoa, totesin.
Seuraavana päivänä alkoi taas sama huutelu.

- Käy hakemassa, isi on täällä K:n kanssa.

- En voi, minulla on tekemistä.

Juu, se siitäkin sitten. Ei pidä olla liian vänkyrä, osuu kumminkin
omaan nilkkaan.

Lauantai-iltana käytiin rapujuhlissa ja S nukahti autoon, minkä
jälkeen huusi puoli tuntia. Mikään ei näytä auttavan. Takaisintullessa
taasen S oli hereillä ja nukahti aika kivuttomasti sänkyyn ja nukkui
aamuun asti. Sen sijaan K väsähti autoon eikä tahtonut millään nukahtaa uudestaan.
Tunnin jälkeen oli kakkaustauko ja sitten taas vielä puoli tuntia kiemurtelua.
Mutta kyllä se uni sieltä aina loppujen lopuksi tulee.

Viikon helteiden jälkeen tänään sunnuntaina tulee vettä senkin
edestä. Kohta serkun synttäreille.

Helteet alkoivat ja koti kutsuu

Helteet alkoivat sittenkin. S haluaa ottaa hiekkakylpyjä
pihan hiekkalaatikossa. Sisälle tullessa ollaan sitten käytykin muutaman
kerran polskuttelualtaassa - S ja K molemmat. Kylpyhuoneen lattialla altaan
täyttäminen (ja tyhjentäminen) onkin helpompaa kuin parvekkeella.

Tiistaina I oli ensimmäistä päivää töissä. Sosekeitto (peruna-kesäkurpitsa-porkkana)
loppui vähän kesken. Tytöt lusikoivat molemmat itse ja pyysivät lisää. Mukavaa.

Nyt luin Paganuksen ja Voutilaisen kirjaa "Herkullista kotiruokaa lapselle".
Puhuttiin mm. kuiduista, s. 66:

Kuitupitoisuustaulukko, noin 5 g kuitua sisältäviä annoksia:
- 1 viipale kokojyväistä ruisleipää
- 2 viipaletta ruisleipää
- 5 viipaletta grahampaahtoleipää
- 5 porkkanaa
- 2 omenaa
- 1 iso kurkku
- 1,5 dl keittettyä ruispastaa
- 7 dl keitettyä spagettia
- 1,75 dl keitettyä riisi-kauraseosta
- 8 dl kietettyä valkoista riisiä
- 1,5 dl leseitä sisältävistä täysjyvähiutaleista keitettyä puuroa
- 2 dl neljänviljanpuuroa tai kaurapuuroa
- 30 dl riisimuroja
- 3 rkl leseitä