Minulla on tekemistä, hae sinä

Perjantaina lasagne ei maistunut S:lle. Pikkusisko K taas popsi jälleen itse,
kun saa haarukoida itse. Nukuttiin päiväuniakin mukavasti ja kävin iltapäivällä töissä.

Alkuviikosta päätin näyttää kaapin paikan S:lle, kun
huuteli potan perään.

- Käypä itse hakemassa.

- En kun sinä.

- Isillä on tekemistä täällä, mene vaan hakemaan.

Pienen ajan jälkeen S kävi potan. Tämähän on helppoa, totesin.
Seuraavana päivänä alkoi taas sama huutelu.

- Käy hakemassa, isi on täällä K:n kanssa.

- En voi, minulla on tekemistä.

Juu, se siitäkin sitten. Ei pidä olla liian vänkyrä, osuu kumminkin
omaan nilkkaan.

Lauantai-iltana käytiin rapujuhlissa ja S nukahti autoon, minkä
jälkeen huusi puoli tuntia. Mikään ei näytä auttavan. Takaisintullessa
taasen S oli hereillä ja nukahti aika kivuttomasti sänkyyn ja nukkui
aamuun asti. Sen sijaan K väsähti autoon eikä tahtonut millään nukahtaa uudestaan.
Tunnin jälkeen oli kakkaustauko ja sitten taas vielä puoli tuntia kiemurtelua.
Mutta kyllä se uni sieltä aina loppujen lopuksi tulee.

Viikon helteiden jälkeen tänään sunnuntaina tulee vettä senkin
edestä. Kohta serkun synttäreille.