S ja äiti olivat askarrelleet Hannibal-koiraa, mutta
löytyi vain yksi haaraniitti. Haaraniitti?!? Niinpä
tietenkin - se sellainen, jossa toisessa päässä nuppi
ja toisessa kaksi taivutettavaa osaa ja jota käytetään
mm. paperisten kellonviisarien kiinnittämiseen kellotauluun.
Enpä muistanutkaan, että sellaisiakin on olemassa.
Ostimme illalla niitä Tiimarista kaksi rasiaa.
Aamulla nautimme vohveleita puiston aamussa.
Vähän tetsaamista se oli. Kotiin tultua S kiemurteli
syömisestä leikkimisen verukkeella, enkä alkanut
pelleilemään vaan S jäi taas ilman ruokaa.
Ei näyttänyt menoa haittaavaan; halutessaan pärjää
aika vähällä ruoalla päivässä.
K:n mennessä päiväunille äidin vaatepino kaatui
makkarin tuolilta. Aloin sättiä epämääräisen pinon
kerääjää. Aina se jättää vaatteensa hujan hajan --
näinkö se kolminolo alkaa muokata isää äidiksi?!
S halusi päästä taas muoviammeeseen illalla.
Se on toki mukavaa, mutta ei aina jaksaisi läträillä
ja täyttää puhallettavaa ammetta, jossa S:lla on
sääntöjä (saa pitää hauskaa; ei saa kaataa vettä
K:n päälle, ei saa kaataa vettä ammeen ulkopuolelle).
S näytti jo päättäneen, että lähtee ammeeseen.
Kysyin, onko S kysynyt äidiltä.
- Äiti on epämieltä.
Eli äiti ei myöskään ollut oikein mitään mieltä.
Amme täytettiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti