Valkoinen joulu sittenkin

Saatiin sentään valkoinen jouluaattopäivä
Vesannon mummolaan. Yöllä oli satanut
himppa lunta, ja alijäähtynyt vesi värjäsi
puut ihanan valkoisiksi. Kyllä kelpasi.

S sai toivomansa luistimet, joita sitten
joulupäivän vesikelissä käytiin kokeilemassa
muutaman minuutin ajan. Kypäräkin oli
aivan ihana myös K:n mielestä. Vajaan vuoden
vanha serkkutyttö sai tietenkin suurimmat
lahjat niinkuin pitääkin.

Van Halen on jees

Lääkärille ehdin K:n 1,5v-neuvolassa sanoa,
ettei selkeitä sanoja tule. Nyt kyllä huudellaan
niin "vaauuuvaa", kun etsitään Aida-Iidaa eli
nukkesiskoksista nuorempaa. Sanojen toistelu
on lisääntynyt viimeisten parin viikon aikana.

Olen lärännyt läpi tuhansia digikuvia ja valinnut
niistä kymmeniä paperille tilattaviksi.
S oli 1v 3kk iässä aukaissut ovia -- K ei vielä
yllä. S:llä oli tutti suussa jatkuvasti ja töllötti
telkkaria, niin salkkareita kuin lastenohjelmia.
K nukahti tänään päiväunille ilman tuttia ja
näyttäisi siltä, että se ei tutista paljon piittaa.
Samanlaisia mutta kuitenkin niin erilaisia.
Voisi jopa luulla, että kyseessä on kaksi
ainutlaatuista ihmistä...

S kysyy lastenohjelmien lopputeksteillä:

- Tuleeko vielä mainoksia? Haluan katsoa mainokset.

Jees, mainosten uhreja. Eilen Anttilan lastenosastolla S kiersi
hyllyjä ja väkisin tuli mukaan yksi Tatu ja Patu -palapeli.
Se sisältää hauskasti yhden ylimääräisen palan.
Olisi kiva saada sellainen haasteellinen tuhannen
palan peli, jossa olisi myös ylimääräisiä paloja ja
jonka kuva-aihetta ei tietäisi, eikä sen muotokaan
olisi perinteinen suorakulmio. Tosin mun ainoaan
noin 500-osaiseen peliin meni hermot -- taisin pitää
aattoiltana aikamoisen kohtauksen rauhalliseksi
kymmenvuotiaaksi.

Kulutusyhteiskuntaa: toinen puoli
päivää tienataan ja tuotetaan hyödykkeitä muille,
toinen puoli päivää kulutetaan. Millaista olisi olla
vapaa? Paljonko "vapaamatkustajia" mahtuisi suomalaiseen
yhteiskuntaan? Niin taitaa olla rokotusohjelmankin kanssa:
jos 95% ottaa rokotukset, niin loput 5% ovat myös turvassa.

Nyt harjoitellaan vähän tammikuun arkiaamua:
herätys, ruokailu ja sitten saman tien ulos.
Jätetään nuo aamupiirretyt sikseen. S huusi kolme
varttia, kun ehdotin ulosmenoa ennen Pikku väkeä.
Sitten S tuli vain nyyhkimään, että mennään ulos ja
katsotaan sitten ohjelmia. Lähdettiin saman tien pukemaan,
käytiin taskulamppujen kanssa ulkona ja katsomassa
asemalla junaa ja kun palattiin, totesin, että lastenohjelmat
on jo loppuneet. Tällä erää S vain ulahti. Eli ei aamuohjelmat
oikeasti mitään niin tärkeää ole. Tai sitten se oli sitä, että
kyselin haluaako piirtää / muovailla / maalata. Muovailu
sopi mainiosti ja siinä vierähtikin tunnin verran ja oli ihan
mukavaa.

Lounaan jälkeen tytöt leikkivät huoneessaan. Radio oli
jäänyt muovailulta auki, kanava taisi olla Radio Rock, jonnii
sortin City tai vastaava, jossa menossa kasarirokkitupla eli
Van Halenia (ei jumppia vaan muuta pärinää).
S:llä oli vauvat menossa nukkumaan ja sammutin radion.

- Hei, älä sammuta, tulee hyvää musiikkia.

Vau, S osoittaa jo kultivoitunutta makua.

Margariinivallankumous

On olemassa joitakin etappeja, joista ei ole paluuta.
S on syksyn mittaan alkanut voidella omat leipänsä
ja tonkii ennen niin siistin margariinirasian onkaloita
täyteen. Tämä ei tietenkään riitä, sillä K haluaa matkia
ja vielä huterammalla tekniikalla pilaa margariinirasian
esteettisen olemuksen täydellisesti.

Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä...

I'm dreaming of a white Xmas

- Voi juukelis puukelis.

Loppusyksyllä K:n nukkuessa päiväunia S on katsonut
videoita. Maikki ja pelottava Pontso (ylläoleva fraasi) on
Ylen paketoima DVD, joka on yli kaksi tuntia pitkä.
Yksi suosikeista on Rasmus Nallen uudet seikkailut 2,
jonka päätteeksi yleensä S tilaa pannukakkua syystä tai
toisesta. Äskettäin hankittu Mansikka-Marja kissansa
Rahkan ja koiransa Pullan kanssa osoittautui villitseväksi
ostokseksi. Nalle Puhin lyhyistä tarinoista löytyvät
"punainen" ja "violetti" levy. Kasetteina löytyvät se,
jossa "Nasu karkaa", jossa Kani ajaa Kengua ja Ruuta
takaa ("Ahaaa! Näin asiat nyt ovat, ja näin niiden pitää ollakin.")
ja Möhköfantti-elokuva, jota jossain
Nalle Puh -lehdessä kommentoidaan, että oikeasti niitä
möhköfantteja on vain kuvitelmissa. Lainassa olleessa
alkuperäisessä Puh-disneyssä samoin kuin omissa Dumbossa
ja Bambissa on varsin psykedeelisiä unikohtauksia (samantyyppisiä),
jotka eivät minusta mahdu ikäsuositukseen "sallittu".
Toisinaan kuvia jaksaa katsoa itsekin, kuten Mikko Mallikas,
Tiku ja Taku, Wallace ja Gromit. Onhan noita levyjä vielä
mainitsematta, mutta vaikka S lienee ne nähnyt ne kymmenen
kertaa kaikki, niin kumminkin joka aamu kuuluu:

- Sitten kun K menee nukkumaan, niin minä katson videoita.

K toistelee sanoja: vaippa, kukka, ...

Ruoanlaiton vaikeutta on tullut valiteltua. Onhan noita
kuuden viikon koulujen ruokalistoja valmiina netissä.
Syksyllä on tullut syötyä sosekeittoa, hernekeittoa herneillä,
makaroonilaatikkoa, perunalaatikkoa kanan kera,
kanasoppaa, lihapullia, siltamakaroonia, kalapuikkoja...
Ihan niinkuin itsekin -- salaatti on jäänyt vähälle.

Tänään K söi taas itse melkein koko lautasellisen makaroonilaatikkoa,
jonka jälkeen mentiin potalle kakalle ja vielä takaisin syömään päälle
lisää leipää. S taasen toi legoarsenaalin pöytään ja pyöritteli
niin sanotusti peukaloitaan. Prinssi Vekaran uuden seikkailun
myötä S söi puolet. Vekara lähti Italiaan katsomaan Torinoon
makaronikonetta -- ja eksyi paluumatkalla, mutta siitä kuullaan
vasta huomenna lisää. Hermot menee, vaikkei pitäisi pienestä mennä.

S kävi ottamassa perjantai-iltapäivällä rokotteen. Vaimo kävi
päivystävällä hoitajalla S:n kanssa vähän ennen neljää. Olisi tietenkin
pitänyt varata aika, koska siihen menee aikaa ja rokotuksen jälkeen
pitää vähän aikaa odottaa, josko tulee ikäviä reaktioita. No, pistivätpä
kumminkin ja kaikki meni hyvin. S:n sanoin rokote on nyt myös parantunut --
ei tarvittu enää kolmatta laastaria.

Päivähoitosopimus alkaa 9.1.2008. Kattotaan, josko Kelalta saisi
vielä nuo 8 päivää tukea neljän kuukauden jatkoksi, kun nykyinen kausi
loppuu 31.12. Toisaalta sanotaan, että alle kuukauden jaksoja ei makseta,
mutta ollaan oikeutettu saamaan rahaa siihen asti, kun päivähoitosopimus
alkaa. Veroprosenttikin pitänee vaihtaa tammikuuksi nykyisestä yhdestä tuonne
reilun 20 hujakoille.

S on oppinut naksuttelemaan suullaan. Nyt sitä pitää harjoitella mm.
kun oltiin eilen kuuntelemassa esitelmää palestiinalaisen kaupungin
kaivauksista. Napp-napp--napp-napp. Kaikkea sitä pitääkin opetella.
S:n yksi parhaimmista omista oivalluksista on "hiihtimet". Miksi
aikuiset ajattelevat niin hankalasti, että puhuvat suksista?!
Entisen hoitotädin 2,5-vuotias hoidokki oli tavannut astianpesukonetta
"Asea 1200": "kaksitoista nollakymmentänolla". Niinhän sen täytyy
mennäkin. Miksi vieraassa kielessä pitää opetella luvut 0-19, kun 0-9
riittäisi?

Lumi on taas vaihteeksi sulanut pois. Stockmannin kulmaa käytiin
eilen katsomassa ja sekin elää tätä päivää: joulumaisema oli aivan
vihreä, lampi oli sentään jäässä, mutta lunta ei ollut satanut. Jänöperhe
oli valkoinen ja sen kannattikin olla sisällä kotona syömässä, ettei
olisi tullut syödyksi.

Keltaista hernekeittoa

Illodin-joen varrella kuninkaanlinnassa asuvan
prinsessa Bepanthenin kaveriksi tuli perjantain
hernerokkapöydässä prinssi Vekara. Eräs kanslian
tädeistä oli neuvonut, että tarinointi ruokapöydässä
saa lapsen unohtamaan venkuilut. Tällä kertaa
ei hernekeitto maistunut S:lle, vaikka K oli syönyt
jo melkein kaikki.

* * * * *

Prinssi Vekara söi joka päivä hernekeittoa -- vihreää
hernekeittoa. Se OTTI sitä LUSIKKAANSA ja AHMi suuhunsa.
Hernekeitto maistui prinssille, vaikkei se sen herkkua
ollutkaan. Sitä vain tarjottiin joka päivällisellä. Prinssiä
alkoi vihreys, herneet ja pavut kyllästyttää. Niinpä se
meni linnan keittöön kokin juttusille. Kokki oli juuri tekemässä
uutta ateriaa, hämmensi vihreää hernerokkaa ja MAISTOI sitä.
Hmmm... ihan hyvää, mutta kokki mietti, miten prinssi Vekara
saattoi pitää siitä joka aterialla.

- Arvon kokki, mitäpä siinä valmistat?

Kokki kertoi tekevänsä hernerokkaa ja pyysi prinssiä
MAISTAMAAN LUSIKALLISEN.

- Hmmm... hyvää!

Prinssi Vekara ymmärsi nyt, ettei vihreä hernerokka ollut
hänen lempiruokaansa. Tai ainakin hän halusi jotain vaihtelua.

- Kokki hyvä, olisiko mahdollista, tai siis voisiko olla mahdollista,
miten sen nyt kysyisin... Voisinko joskus maistaa keltaista
hernekeittoa?

Kokki oli ihmeissään. Eihän keltaista hernekeittoa ollut
olemassa. Mutta prinssille ei sanota ei ja niinpä se ripotteli
leipäkuutioita sopan joukkoon. Prinssi otti LUSIKALLISEN,
joka maistui hernekeitolta ja leivältä, siis ihan hyvää, mutta
ei kovin keltaista.

- Entä se keltainen hernekeitto?

Kokki vastasi, että tokihan hän tietää keltaisen hernekeiton
ja tarjoaisi sitä seuraavana päivänä prinssille. Prinssin suu
venyi korvaan asti ja MAISTOI vielä yhden LUSIKALLISEN
lisää.

Keittiön ovi kolahti kiinni ja kokin valtasi ihmetys ja ahdistus.
Mistä hän muuttuisi keltaiseksi hernerokaksi. Ensi töikseen
se söi LUSIKAN tyhjäksi ja etsi kaikki kuninkaanlinnan keittokirjat
avukseen. Mutta niiden läpikäynti oli täysin tyhjänpäiväistä.
Viimeisenä keinona kokki päätti lähteä valtakunnan toiselle
puolelle, jossa mestarikokki vietti eläkepäiviään.

Kokki lähti ratsastamaan ja saapui mestarikokin talolle
juuri illan viimeisessä kajossa. Mestarikokki avasi oven
ja ihmetteli, mikä ajoi kuninkaan kokin tulemaan myöhään
illalla toiselle puolelle valtakuntaa.

- Arvoisa mestarikokki, rakas opettajani, olen tullut tänne
luoksesi apua pyytämään. Katsos, prinssi Vekara haluaisi huomenna
syödä keltaista hernekeittoa. Siksi tulin koko matkan tänne
asti, eväänä vain vähän MAITTAVAA vihreää hernekeittoa,
josko voisit kaikkitietävänä kulinarismin ystävänä kertoa
ohjeen keltaiseen hernekeittoon.

Mestarikokki tarkasteli ilmeenkään värähtämättä kuninkaan
kokkia, seisoi minuutin paikallaan ja sanoi sitten yhtä eleettömästi:

- Keltainen hernekeitto tehdään keltaisista herneistä.

Kokilta putosi kivi sydämeltä, nyt prinssi saisi keittoaan. Kokki
kumarteli ja kiitteli vuolaasti mestarikokkia, joka vähää välittämättä
sulki ovensa. Kokki nousi ratsunsa selkään ja lähti ratsastamaan
yön hämärässä takaisinpäin. Väsytti ja nälätti. Kokki puraisi palan
LEIPÄÄ. Sitä alkoi kuitenkin epäilyttää hetki
hetkeltä enemmän. Mistä hän saisi keltaisia herneitä? Entäpä jos
mestarikokki itsekään ei tiennyt, miten keltaista rokkaa valmistetaan?
Matka alkoi painaa ja kokki päätti pysähtyä kylään pyytämään
yösijaa. Pienen tuvan ikkunasta pilkotti pieni valo. Kokille avattiin ovi.

- Hyvää iltaa ja anteeksi, että näin myöhään häiritsen. Olen pitkällä
matkalla ja toivoisin saada yösijaa.

Isäntäväki otti vieraan vastaan kernaasti. Tuvassa oli emäntä
kattilan ääressä ja nurkassa telmi useampi taapero. Emäntä kysyi,
haluaisiko muukalainen hieman iltapalaa. Kokin silmät revähtivät
sepposen selälleen, kun hän näki edessää keltaista HERNEROKKAA.
Kokki alkoi tanssia ilosta ja sai reseptin emännältä. Hyvin nukutun
yön jälkeen kokki kiitti perhettä ja lähti kevyin mielin linnaan.
Ja prinssi Vekara sai illalla keltaista hernerokkaa.

* * * * *

S:n uutta herkkua on maissi; maistuu myös pakasteestakin otettuna.

Päiväkodin johtaja soitti. Sovittiin aloituspäivämäärä. Pitää vielä
Kelalta hakea muutama päivä lisää tukea. S on ryhmän vanhin ja
on varmaan siellä monessa mukana. Aamulla S syötti K:lle aamupuuroa,
onpa myös auttanut riisuutumisessa.

K nousi itse tv-tuoliin. Näytti ensi siltä, että alkaa myös katsomaan
lastenohjelmia, mutta sitä kesti vain 15 sekuntia, jonka jälkeen alettiin
pyörimään Ikean valkoisessa Poäng-tuolissa, jonka ostin Lönnrotinkadulle.
Alastulo näyttää vielä varsin omaperäiseltä ja vaaralliselta.