I'm dreaming of a white Xmas

- Voi juukelis puukelis.

Loppusyksyllä K:n nukkuessa päiväunia S on katsonut
videoita. Maikki ja pelottava Pontso (ylläoleva fraasi) on
Ylen paketoima DVD, joka on yli kaksi tuntia pitkä.
Yksi suosikeista on Rasmus Nallen uudet seikkailut 2,
jonka päätteeksi yleensä S tilaa pannukakkua syystä tai
toisesta. Äskettäin hankittu Mansikka-Marja kissansa
Rahkan ja koiransa Pullan kanssa osoittautui villitseväksi
ostokseksi. Nalle Puhin lyhyistä tarinoista löytyvät
"punainen" ja "violetti" levy. Kasetteina löytyvät se,
jossa "Nasu karkaa", jossa Kani ajaa Kengua ja Ruuta
takaa ("Ahaaa! Näin asiat nyt ovat, ja näin niiden pitää ollakin.")
ja Möhköfantti-elokuva, jota jossain
Nalle Puh -lehdessä kommentoidaan, että oikeasti niitä
möhköfantteja on vain kuvitelmissa. Lainassa olleessa
alkuperäisessä Puh-disneyssä samoin kuin omissa Dumbossa
ja Bambissa on varsin psykedeelisiä unikohtauksia (samantyyppisiä),
jotka eivät minusta mahdu ikäsuositukseen "sallittu".
Toisinaan kuvia jaksaa katsoa itsekin, kuten Mikko Mallikas,
Tiku ja Taku, Wallace ja Gromit. Onhan noita levyjä vielä
mainitsematta, mutta vaikka S lienee ne nähnyt ne kymmenen
kertaa kaikki, niin kumminkin joka aamu kuuluu:

- Sitten kun K menee nukkumaan, niin minä katson videoita.

K toistelee sanoja: vaippa, kukka, ...

Ruoanlaiton vaikeutta on tullut valiteltua. Onhan noita
kuuden viikon koulujen ruokalistoja valmiina netissä.
Syksyllä on tullut syötyä sosekeittoa, hernekeittoa herneillä,
makaroonilaatikkoa, perunalaatikkoa kanan kera,
kanasoppaa, lihapullia, siltamakaroonia, kalapuikkoja...
Ihan niinkuin itsekin -- salaatti on jäänyt vähälle.

Tänään K söi taas itse melkein koko lautasellisen makaroonilaatikkoa,
jonka jälkeen mentiin potalle kakalle ja vielä takaisin syömään päälle
lisää leipää. S taasen toi legoarsenaalin pöytään ja pyöritteli
niin sanotusti peukaloitaan. Prinssi Vekaran uuden seikkailun
myötä S söi puolet. Vekara lähti Italiaan katsomaan Torinoon
makaronikonetta -- ja eksyi paluumatkalla, mutta siitä kuullaan
vasta huomenna lisää. Hermot menee, vaikkei pitäisi pienestä mennä.

S kävi ottamassa perjantai-iltapäivällä rokotteen. Vaimo kävi
päivystävällä hoitajalla S:n kanssa vähän ennen neljää. Olisi tietenkin
pitänyt varata aika, koska siihen menee aikaa ja rokotuksen jälkeen
pitää vähän aikaa odottaa, josko tulee ikäviä reaktioita. No, pistivätpä
kumminkin ja kaikki meni hyvin. S:n sanoin rokote on nyt myös parantunut --
ei tarvittu enää kolmatta laastaria.

Päivähoitosopimus alkaa 9.1.2008. Kattotaan, josko Kelalta saisi
vielä nuo 8 päivää tukea neljän kuukauden jatkoksi, kun nykyinen kausi
loppuu 31.12. Toisaalta sanotaan, että alle kuukauden jaksoja ei makseta,
mutta ollaan oikeutettu saamaan rahaa siihen asti, kun päivähoitosopimus
alkaa. Veroprosenttikin pitänee vaihtaa tammikuuksi nykyisestä yhdestä tuonne
reilun 20 hujakoille.

S on oppinut naksuttelemaan suullaan. Nyt sitä pitää harjoitella mm.
kun oltiin eilen kuuntelemassa esitelmää palestiinalaisen kaupungin
kaivauksista. Napp-napp--napp-napp. Kaikkea sitä pitääkin opetella.
S:n yksi parhaimmista omista oivalluksista on "hiihtimet". Miksi
aikuiset ajattelevat niin hankalasti, että puhuvat suksista?!
Entisen hoitotädin 2,5-vuotias hoidokki oli tavannut astianpesukonetta
"Asea 1200": "kaksitoista nollakymmentänolla". Niinhän sen täytyy
mennäkin. Miksi vieraassa kielessä pitää opetella luvut 0-19, kun 0-9
riittäisi?

Lumi on taas vaihteeksi sulanut pois. Stockmannin kulmaa käytiin
eilen katsomassa ja sekin elää tätä päivää: joulumaisema oli aivan
vihreä, lampi oli sentään jäässä, mutta lunta ei ollut satanut. Jänöperhe
oli valkoinen ja sen kannattikin olla sisällä kotona syömässä, ettei
olisi tullut syödyksi.