Keltaista hernekeittoa

Illodin-joen varrella kuninkaanlinnassa asuvan
prinsessa Bepanthenin kaveriksi tuli perjantain
hernerokkapöydässä prinssi Vekara. Eräs kanslian
tädeistä oli neuvonut, että tarinointi ruokapöydässä
saa lapsen unohtamaan venkuilut. Tällä kertaa
ei hernekeitto maistunut S:lle, vaikka K oli syönyt
jo melkein kaikki.

* * * * *

Prinssi Vekara söi joka päivä hernekeittoa -- vihreää
hernekeittoa. Se OTTI sitä LUSIKKAANSA ja AHMi suuhunsa.
Hernekeitto maistui prinssille, vaikkei se sen herkkua
ollutkaan. Sitä vain tarjottiin joka päivällisellä. Prinssiä
alkoi vihreys, herneet ja pavut kyllästyttää. Niinpä se
meni linnan keittöön kokin juttusille. Kokki oli juuri tekemässä
uutta ateriaa, hämmensi vihreää hernerokkaa ja MAISTOI sitä.
Hmmm... ihan hyvää, mutta kokki mietti, miten prinssi Vekara
saattoi pitää siitä joka aterialla.

- Arvon kokki, mitäpä siinä valmistat?

Kokki kertoi tekevänsä hernerokkaa ja pyysi prinssiä
MAISTAMAAN LUSIKALLISEN.

- Hmmm... hyvää!

Prinssi Vekara ymmärsi nyt, ettei vihreä hernerokka ollut
hänen lempiruokaansa. Tai ainakin hän halusi jotain vaihtelua.

- Kokki hyvä, olisiko mahdollista, tai siis voisiko olla mahdollista,
miten sen nyt kysyisin... Voisinko joskus maistaa keltaista
hernekeittoa?

Kokki oli ihmeissään. Eihän keltaista hernekeittoa ollut
olemassa. Mutta prinssille ei sanota ei ja niinpä se ripotteli
leipäkuutioita sopan joukkoon. Prinssi otti LUSIKALLISEN,
joka maistui hernekeitolta ja leivältä, siis ihan hyvää, mutta
ei kovin keltaista.

- Entä se keltainen hernekeitto?

Kokki vastasi, että tokihan hän tietää keltaisen hernekeiton
ja tarjoaisi sitä seuraavana päivänä prinssille. Prinssin suu
venyi korvaan asti ja MAISTOI vielä yhden LUSIKALLISEN
lisää.

Keittiön ovi kolahti kiinni ja kokin valtasi ihmetys ja ahdistus.
Mistä hän muuttuisi keltaiseksi hernerokaksi. Ensi töikseen
se söi LUSIKAN tyhjäksi ja etsi kaikki kuninkaanlinnan keittokirjat
avukseen. Mutta niiden läpikäynti oli täysin tyhjänpäiväistä.
Viimeisenä keinona kokki päätti lähteä valtakunnan toiselle
puolelle, jossa mestarikokki vietti eläkepäiviään.

Kokki lähti ratsastamaan ja saapui mestarikokin talolle
juuri illan viimeisessä kajossa. Mestarikokki avasi oven
ja ihmetteli, mikä ajoi kuninkaan kokin tulemaan myöhään
illalla toiselle puolelle valtakuntaa.

- Arvoisa mestarikokki, rakas opettajani, olen tullut tänne
luoksesi apua pyytämään. Katsos, prinssi Vekara haluaisi huomenna
syödä keltaista hernekeittoa. Siksi tulin koko matkan tänne
asti, eväänä vain vähän MAITTAVAA vihreää hernekeittoa,
josko voisit kaikkitietävänä kulinarismin ystävänä kertoa
ohjeen keltaiseen hernekeittoon.

Mestarikokki tarkasteli ilmeenkään värähtämättä kuninkaan
kokkia, seisoi minuutin paikallaan ja sanoi sitten yhtä eleettömästi:

- Keltainen hernekeitto tehdään keltaisista herneistä.

Kokilta putosi kivi sydämeltä, nyt prinssi saisi keittoaan. Kokki
kumarteli ja kiitteli vuolaasti mestarikokkia, joka vähää välittämättä
sulki ovensa. Kokki nousi ratsunsa selkään ja lähti ratsastamaan
yön hämärässä takaisinpäin. Väsytti ja nälätti. Kokki puraisi palan
LEIPÄÄ. Sitä alkoi kuitenkin epäilyttää hetki
hetkeltä enemmän. Mistä hän saisi keltaisia herneitä? Entäpä jos
mestarikokki itsekään ei tiennyt, miten keltaista rokkaa valmistetaan?
Matka alkoi painaa ja kokki päätti pysähtyä kylään pyytämään
yösijaa. Pienen tuvan ikkunasta pilkotti pieni valo. Kokille avattiin ovi.

- Hyvää iltaa ja anteeksi, että näin myöhään häiritsen. Olen pitkällä
matkalla ja toivoisin saada yösijaa.

Isäntäväki otti vieraan vastaan kernaasti. Tuvassa oli emäntä
kattilan ääressä ja nurkassa telmi useampi taapero. Emäntä kysyi,
haluaisiko muukalainen hieman iltapalaa. Kokin silmät revähtivät
sepposen selälleen, kun hän näki edessää keltaista HERNEROKKAA.
Kokki alkoi tanssia ilosta ja sai reseptin emännältä. Hyvin nukutun
yön jälkeen kokki kiitti perhettä ja lähti kevyin mielin linnaan.
Ja prinssi Vekara sai illalla keltaista hernerokkaa.

* * * * *

S:n uutta herkkua on maissi; maistuu myös pakasteestakin otettuna.

Päiväkodin johtaja soitti. Sovittiin aloituspäivämäärä. Pitää vielä
Kelalta hakea muutama päivä lisää tukea. S on ryhmän vanhin ja
on varmaan siellä monessa mukana. Aamulla S syötti K:lle aamupuuroa,
onpa myös auttanut riisuutumisessa.

K nousi itse tv-tuoliin. Näytti ensi siltä, että alkaa myös katsomaan
lastenohjelmia, mutta sitä kesti vain 15 sekuntia, jonka jälkeen alettiin
pyörimään Ikean valkoisessa Poäng-tuolissa, jonka ostin Lönnrotinkadulle.
Alastulo näyttää vielä varsin omaperäiseltä ja vaaralliselta.