S heräsi aamulla huutaen. Oli nukahtanut illalla ilman
luvattua iltasatua Tatua ja Patua. Ei saa tehtyä
tekemättömäksi.
Itsekin olin sitten viikon kuumeessa ja nyt painaa
sitkeä yskä päällä. Heikkoina hetkinä mietin, että olen
maailman ensimmäinen vanhempi, joka on sitä mieltä,
että lapset pitää panna hoitoon, mennä itse töihin eikä
antaa lapsille heidän parasta huolenpitoaan kotona.
Miten voi olla parasta huolenpitoa, kun päreet palaa
tuon tuosta? Hoidossa luulisi olevan lapset vieraskoreita
ja kotiin tullessa vanhemmat jaksavat sen päivittäisen
kiukuttelun (oman) paremmin.
Kai siinä on se, ettei osaa itse olla ja öllöttää. Ja on
tullut otettua liikaa tehtäviä. Ja sitten tuijottaa pankkitiliä,
joka tuntuu vuotavan kuin seula kun tuloja ei ole. Hmm.
Pitäisi kai vähän relata itsekin.
Ruoan tekeminen kiireessä on kamalinta. Aamulla on paniikki
ensin aamuruokailun ja -puuhien jälkeen ulos, sitten
paniikki sisään ja lopulta ruoanlaittopaniikki. Yritä siinä
katsoa ruokatarvikkeita, keittokirjaa ja liettä samaan aikaan.
K riippuu huutaen lahkeessa, S huutaa omassa huoneessa,
ettei hommia tehty oikeassa järjestyksessä. Sitten alkaa
tehdä paniikkijärjestelyjä: lämmitetäänkin nopeasti jotain
pientä K:lle ja sitten on ruokaa ylimitoin ja tiskattavien kattiloiden
määrä epäilyttää vaimoa itse ruoan koostumuksen lisäksi.
Tämän aamuinen vaalea kastike oli aika paksua, ja oli aika ihme, että tytöt söivät
sitä niinkin paljon kuin söivät. Aika sopeutuvia.
Asuntolainat pukkaa päälle pääkaupunkiseudulla, että
lapsien määrä hoidossa on kasvanut. On siinä varmaan
tullut muutama lastenhoitajakin töihin.
Unohdettiin äidin nimipäivät. Piirrettiin nyt onnittelukortti
ja voitais varmaan käydä kakkukaupassa K:n unien jälkeen,
jos ehditään. Illalla mahdollisesti pingistä pelaamaan naapurirapun
O:n kanssa.
K:kin on oppinut heittäytymään lattialle, jos hommat ei kulje.
Ja nukahtaminen on mennyt tosi hankalaksi. No, onneksi
S ei nukahdettuaan herää vieressä vaikka K huutaa kuin sireeni.
S:llä jo leikki-ikäisen hyvät unenlahjat. K voisi opetella puhumaan.
Hampaita on alhaalla kaksi, mutta yläkerrassa kohta kaikki.
"Hei, hoi, teemme löytöretken, hei, hoi, laulu karhujen soi...!"
S:n päivän kohokohta on kun K menee päiväunille ja pääsee katsomaan
samoja ja samoja videoita. Kivan rauhallista aikaa isillekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti