Hoitovapaa vapaaksi lapsista!

Hyvää Maurin päivää! 15 vuotta kotiutumisesta.

Tänään aamulla taas satoi, miten syksyllä voi vain sataa.
K ehdittiin sopivassa kuivassa raossa jo pukea ulkokuntoon, kun
sitten ikkunassa ropisi taas. S oli vielä yövaatteeissa.
Päätettiin kuitenkin lähteä sitten luontoretkelle kadun toiselle
puolelle metsikköömme. K oli sylissä ja S käveli päättäväisesti eteenpäin.
Pysähdyin:

- Onpa ihanaa rahkasammalta!

tai

- Katso, täällä on kauniita kanervia.

tai vieläpä

- Katsopa miten tästä männystä on lähtenyt
kaarnat pois.

S ei joutanut pysähtymään vaan jatkoi
eteenpäin metsikössä polkua pitkin. Saatiin
sitten taas K:n kanssa juosta perässä. Se juoksu hauskaa
olikin -- muuten nuokuttiin ja melkein nukuttiin sylissä.
Vihdoin kun oltiin tarvottu pitkä matka, ehdotin
S:lle kääntymistä kotiin päin.

- Pitää löytää Nalle Puh ja prinsessat.

Vaan enpä ollut tällä kerralla niitä etukäteen piilottanut.
Sen sijaan matkalta löytyi taas valkoisia muovikuulia,
jotka kannettiin kotiin kokoelmaan. Jäihän sitä sitten
jotain luontoretkeltä.

Hoitovapaa pitäisi olla etsikkoaikaa päästä leikkimään
niitä leikkejä, jotka jäivät kesken 30 vuotta sitten.
Eräänä iltapäivänä muistin, että voihan hiekkalaatikollakin
kaivaa tunneleita autoille. Koska viime vuonna taloyhtiön
hiekat oli vaihdettu, tiesin myös, että hiekkaa oli paljon ja
syvältä: tunnelit onnistuisivat varmasti.

Ainoa ongelma oli vain lapset, tai toistaiseksi vielä S.
Olen jo ennen tyytynyt seuraamaan hienoimpien hiekkalinnojen
ja varustusten murenemista jättiläisen alla, mutta että
tunnelitkin. Pääsin ajamaan neitsytmatkan kuorma-autolla,
mutta sitten täystuholainen pääsi irti ja alkoi sortaa tunnelia
"vahingossa" pala palalta, kunnes auto oli hautautunut romahtuneen
sillan alle.

Sisällä kotona S äkkäsi ne pikkulegot, jotka pari kuukautta
sitten oli piilotettu ja joiden S oletti olevan "jossain mummolassa".
Itse asiassa, viimeisimmällä mummolareissulla niitä ei edes
kyselty ja olettaisin niiden muistikuvissa sekoittuneen mummolan
omiin pikkulegoihin. Mutta nyt äiti ja isi järjestelivät kaappeja
ja ylähyllyltä pilkotti synttärilegorasia. Tässä paketissa on paljon
ovia ja ikkunoita eli siitä vain talon rakentamiseen. Kun äitikin
otti osaa innokkaasti rakentamiseen, oivalsi S heti tilaisuuden:

- Sinä voisit pyytää lisää legoja syntymäpäivälahjaksi.

Aivan! Kaiken lisäksi äidin synttärit on jo reilun kuukauden päästä!

Tänään tehtiin sitten Ellistä (saparopäinen, farkut)
ja Mellistä toinen animaatioelokuva. Tai toistaiseksi vielä pelkät
valokuvat. Elli ja Melli seikkailevat keittiössään ja jotain perunaa
ja jotain uimista siihen tuli mukaan. Tarina kehkeytyy sitten
varmaan siinä vaiheessa, kun Windowsin Movie Makerilla saadaan
still-kuvat järjestykseen ja aletaan päälle nauhoittamaan sopivaa ääniraitaa.

Pitäisi olla Making of Elli ja Melli. Animaation tekeminen on haastavaa.
Kuvattavat kohteet pitäisi kiinnittää alustaan, kun tumpeloi niiden kanssa,
pitäisi siirtyä studiovalaistukseen, kun ulkovalo vaihtuu vähän väliä, yms. yms.
Ennen kaikkea -- pitäisi pitää lapset (joo, eli S, koska K on nukkumassa
vielä päikkäreitä) poissa. Isiltä oli taas mennä hermot, kun ei itse päässyt leikkimään.
S halusi vain vaivata sinitarraa ja otti Mellin mukaansa leikkeihinsä.
Niinhän se on työmaallakin, että mukavaahan se työnteko olisi, jos ei olisi
asiakkaista häiritsemässä.

Sitten kun kuvaussessio oli ohi, S pääsi uittamaan
Melliä ja Elliä kattilassa. Kyllä ne uivatkin. Mutta sehän
ei ole taiteellista animaatiota. Ainakaan aikuisesta.

Äidin kahden viikon sairasloma on sitten lopussa. Palataan
takaisin "tavalliseen" päivärytmiin: lapsillakaan ei ole enää
päivisin vaihtoehtoja. Pakko kelvata isinkin.