Varattu!

Lapsena piti isosiskon kanssa aina varata
olohuoneesta tv-tuolit, erityisesti isän pyörivä
nojatuoli, jos se oli vapaana. Kun lähti
käymään vessassa, keittiössä tai muuten
vaan nousi tuolista, piti huutaa "varattu".
Tällä sai oikeuden pitää tuolinsa, kun
palaa takaisin. Sääntöä taidettiin kunnioittaa
aika hyvin.

K leikki aamusta violetilla traktorilla.
S pyöri ympärillä ja halusi kontaktia,
K aloitti kimeän hätä-karkoitus-kiljumisen
hyvissä ajoin, kun S läheni.

K huomasi sängyllä muumipapan ja lähti
hakemaan sitä traktorin kuskiksi. Siinä samassa S syöksyi
lastenhuoneesta, otti traktorin ja ilmoitti:

- K ei enää leikkinyt sillä.

Teknisesti aivan oikein! K ei ollut huutanut
"varattua" ja jäi rannalle. Eipä siinä muuta auttanut,
kun aloittaa asettelemaan muumipapan hattua päähän.

Lapsena meillä oli aika vakiintuneet telkkarin katsomispaikat.
Olin lähimmässä nahkanojatuolissa tai sitten pöydän
alla selällään tyynyn kera. Sieltä tuli nähtyä ensimmäisen
kerran mm. MP ja Graalin malja joskus 1980-luvun lopulla;
VHS on edelleen mummolassa mutta DVD:kin tuli hankittua
joku vuosi sitten. Värit olivatkin paljon kirkkaammat kuin olin
kuvitellut. Lisä-DVD:llä on hauskat lisädokumentit, mm. siitä
kun N.N ja M. Palin palasivat siihen skotlantilaiseen linnaan,
jossa ja jonka ympärillä koko elokuva on tehty. Huikeaa
tilan monipuolista käyttöä!