Olkoon vaan, kun niin sanot

S on juonut joka ikinen aamu noin 2,5 vuoden
ajan aamuvellit samasta nokkamukista. Vastaavaa
nokkaa ei ole enää ollut missään myynnissä.
Nyt muki nokkineen unohtui mummolan matkalle
ja S:n venymiskykyä uusiin tilanteisiin kysyttiin.

Illalla oli ollut puhetta nopeasti pullon jäämisestä,
samoin aamuinen yhteenveto asiasta käsiteltiin rauhallisesti.
Mutta kun velli tuli eteen muumimukissa syttyi
huuto ja mekastus: velli pitää saada vellipullosta.
Loppujen lopuksi päästiin tästä noin minuutin huudolla
ja seuraavina aamuina velli on maistunut mukista kuin
sitä olisi tehty 2,5 vuotta joka ikinen aamu.
Ihailtavaa joustavuutta ja mukautuvuutta uusiin tilanteisiin.

Toista joustoa kokeiltiin, kun K muutti sänkyineen
lastenhuoneeseen. Puistossa peloteltiin, että ensimmäisenä
iltana meni 3 tuntia kun nuorempi innosti vanhempaa.
Mutta ei. Ensimmäisenä iltana molemmat nukkuivat
parin iltasadun, Sinisen unen ja Menninkäisen mukana.
Tänä iltana K pyristeli vähän kauemmin vastaan, kun
oli nukkunut päiväunensa kahdessa erässä. Ja vaikka K
huuteli ja inisi, S nukahti eikä välittänyt mitään metelistä.
Ihanan joustavaa.

K huusi kerran äitiä yöllä: kun kävin katsomassa
tutti oli kadonnut. Pitäisiköhän tutistakin luopua?
No ei ehkä vielä ;-)

I luki eilen Eeva Tenhusen Mustat kalat. Keskipisteenä
olevassa päiväkirjassa oli mieshenkilön etukirjain K.
Chriestimäisesti sitten arvailtiin, kuka K tuo herroista
on, jotka kaikki tietysti alkoivat K:lla. Kevyttä verrattuna
Faustukseen, joka odottaa musiikkiteorioineen läpilukua.
Kafkankin sankarit ovat yksikirjaimisia. Entä Kettusen
suoperheen lapset, jotka ovat niin köyhiä, että ne on
numeroitu ykkösestä 12:sta ja vaikka niitä katsoisi
pienimmästä suurimpaan tai suurimmasta pienimpään,
niin aina ne näyttäisivät dekadia köyhemmiltä.

Hesarin sunnuntaiosan vauvauutisten lopussa oli
ilmoitus Ipanapa 1 :n syntymisestä 12.9.2007.
Oli kuulemma ollut jo Nytissä, mutta eihän tuota ole
ehtinyt selata. Pitääköhän levy ostaa heti? Hyväntuoksuinen
oli aivan lutunen kappale, jota kuunneltiin K:n kanssa
sylikkäin.

Kirjoitin joskus itse esseen ajan funktiosta Lotto-pelin
muutoksia tutkaillen. Auton katsastaminen on
kallistunut huikeasti siitä, kun konttorit vapautettiin
kilpailulle. Kallista, kun pitää olla varalla henkilökuntaa ottamassa
vastaan jonottajia. Kumma kun pitää olla ihmisillä kiire.
Tai sitten tässä taas on kuluttajaa viilattu linssiin.
(Tekevät 20% - 30% voittoja kuulemma.)
Teema-kanavan uusinnoissa oli ihan hyviä pätkiä 60-
ja 70-lukujen kantaaottavista laulutuokioista. Ihmiset
on valjastettu töihin puoleksi päiväksi ja toisen puolen
päivää ihminen kuluttaa eli yhtä lailla on kapitalismin
ikeen alla.

Käytiin tyttöjen kanssa serkkulassa tänään.
S:ää vuotta vanhempi P väitti, että S oli tehnyt
pelkkiä harakanvarpaita eikä ollut kirjoittanut
S:ää ja P:tä. S väitti vastaan, että kyllä siinä luki
S ja P. Täti yritti puuttua asiaan, että kyllä S sai
leikisti kuvitella, että siinä luki S ja P. Riitahan siitä
syntyi ja sitten P puhkesi teatraalisesti itkemään.
S piirteli omia kuvioitaan ja totesi sitten hiljalleen:

- Olkoon vaan, kun niin sanot.

Antoi periksi, mutta sai viimeisen sanan!