Siinä missä 1 v 2kk K syö itse reippaasti ruokansa,
3 v S "ei osaa" yleensä syödä itse. Uhkailu, kiristys
ja katteettomat lupaukset ovat vähän väliä käytössä,
mutta haluttua toimea ei saada oikein tehtyä.
Miten yksinkertainen uhkauksen tai lupauksen
tulee olla, jotta se ymmärretään (jos kyse on ylipäätään
ymmärtämisestä)?
Muutaman huomion perusteella palkkion pitää olla silmien
edessä ja heti saatavilla.
Reilun viikon aikana on tehty kolme etsintäkuulutusta.
Kaikki etsityt ovat löytyneet helpommin tai vaikeammin.
Viimeisimpänä olivat kateissa delfiini, virtahepo ja aita.
Niistä tehtiin asianmukainen etsintäkuulutus. (A4-paperi,
"WANTED", kateissa olevat piirrettyinä ja kirjotettuina
sekä etsintäpalkkio, joka selvästi tekee kuulutusten
tekemisestä jännittävämpää. Tällä kertaa palkkiona
Ville Vallaton -jäätelö - mutta vain löytäjälle.)
Etsintäkuulutuksissa on selvästi jotain perää,
koska juuri nämä kuulutetut oikeasti olivat kateissa:
delfiiniä ja kumppaneita etsittiin useampaan otteeseen
mutta tuloksetta.
Sitten kerran äidille tuli mieleen kurkistaa
vaatekaapin kenkäosastoa, josta löytyikin kaksi kirjekuorta,
joista toisesta kadonneet olivat. Selvästi lähetetty postilla
jollekulle tutulle. Uskottavasti S etsi kuitenkin kadonneita
ja vilpittömästi uskoisin, ettei hän muistanut, mihin oli ne
pannut. Missähän vaiheessa hän älyää, että kannattaa piilottaa
leikisti ja etsiä leikisti vähän aikaa, jotta saa palkinnon?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti