Hiekat hiekkalaatikolla, sorat sorakentällä

S:n toimet ovat jo pitkälle harkittuja,
ehkei niin tarkkaan analysoituja kuin isä kuvittelee.
Kaksi tapausta tuli nyt mieleeni.

Pihalla leikeissä sääntönä on, että
"pidetään hiekka hiekkalaatikossa"
ja karkeampi sora liukumäen alla.
S haluaa tietenkin vähän tukevampaa
kakkua silloin tällöin. Tänään hän kantoi
lapiollista hiekkaa kohti liukumäen
"keittiötä" ja toisella säännön toistokerralla
S pysähtyi, kaatoi hiekan alas maahan,
lapioi maasta sen ja vähän soraa mukana.
Ovelaa, aivan kuin: "en vienytkään hiekkaa kiellettyyn
paikkaan, vaan tarpeeksi monta askelta
hiekkalaatikolta otettuani isän pyynnöstä kaadoin
hiekan pois.. sitten otin uutta, sallittua soraa
liukumäen alle."

Eilen S leikki puistossa N:n kanssa ja vähän pienempi
A taisi jäädä "henkisesti jalkoihin". N:n äiti haki N:n
pyytämään anteeksi ja minusta tuntui reilulta, että
S yhtä lailla kävisi sopimassa jutun, vaikken ihan
tarkkaan tiennyt tapahtuneesta. (Eka luokalla pääsin
yksin yhdestä jälki-istunnosta pois muun luokan jäädessä
seisomaan vartiksi -- en silloin enkä nytkään ymmärrä,
miksi minua niin kohdeltiin. Silloin siis seistiin!)
S osaa nyt kääntää tehokkaasti puheenaihetta:
"tässä on joku roska", hän totesi moneen kertaan haalarin hihastaan
ja sentään monen kehotuksen jälkeen lähti A:n luo,
vaikkei nyt anteeksi-sanaa vielä osannutkaan.